Musiikkipiratismi - Bye bye indie labels!

Musiikin lataamisesta on jo kasvanut niin arkipäiväinen ilmiö, että sitä ei tulla nykykeinoin saamaan loppumaan. Viranomaiset jahtaavat monikansallisten levy-yhtiöiden potkimana torrent-sivustoja ja tiedostojen jakajia tässä kuitenkaan suuremmin onnistumatta. Vaikka torrent-sivustoja saataisiinkin poistettua, niin levyt leviävät tiedostonjakopalveluissa, kuten esim. Rapidsharessa, joiden sisältöä on vaikea valvoa. Ajojahti vain jatkuu eikä musiikin kuluttajille koiteta tarjota uusia vaihtoehtoja musiikin hankkimiseen.

Musiikin/Internetin käyttäjä on nykyään kovin hektinen. Musiikkia promotaan, mainostetaan ja tarjotaan ladattavaksi niin paljon, että tähän vauhtiin on hyvin helppo tottua. Omien parisuhdeiltojen ja siivoussessioiden mainostamisen ohella netin käyttäjä jakaa sosiaalisen median aikakaudella samalla tavalla ystävilleen ja tuntemattomillekin omia kuuntelutottumuksiaan ja musiikkimakuaan. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että musiikin on oltava mp3-muodossa tietokoneella. Lataamista raskaampi vaihtoehto on kävellä siihen pieneen levykauppaan, mahdollisesti jopa pankkiautomaatin kautta, ja siirtää sen jälkeen ostettu cd-levy tietokoneelle. Harva kun kuuntelee enää levyjä cd-soittimen kautta.

Cd-levyjen hinta voisi tietenkin olla hieman halvempi, mutta artistille ei kuitenkaan jää levystä käteen kuin 1-2 euroa. En silti usko, että suomalaisen artistin levynmyynti juurikaan nousisi, vaikka kaupassa myydyn fyysisen levyn hintaa laskettaisiin 18 eurosta esim. 10 euroon. Myynti laskee selkeästi. Vuoden 2001 myydyin kotimainen levy (Anssi Kela) myi n. 140 000 kpl, kun taas viime vuoden myydyin (Lauri Tähkä) jäi vaatimattomasti 66 000:een levyyn. Vaikka voisi viime vuoden myynnin syyksi sanoa huonon tarjonnan, niin sama trendi oli kuitenkin havaittavissa, jos vertaa edellämainittujen vuosien 5. eniten myytyjä levyjä, jolloin näiden ero oli n. 20 000 kpl.

Taloustutkimuksen mukaan Tekijänoikeusbarometri-tutkimukseen vastanneista kolmasosa olisi ostanut lataamansa sisällöt laillisista kaupoista, jos luvatonta vaihtoehtoa ei olisi ollut tarjolla. Uskon, että lukema olisi todellisuudessa pienempi, koska ihmiset käyttäytyvät gallup-kyselyissä tavallista oikeamielisemmin. Mutta huomauttaisin myös, että informaatio- ja musiikkitulvan aikana kuuntelijalle kertyy koneelle väkisinkin sellaisia levyjä, joita hän ei olisi ilman ylitarjontaa edes osannut etsiä levykaupasta, saati välttämättä ostanut.

Palatakseni tekstissä hieman taaksepäin: Musiikkibisneksen tulisi tulla kuluttajaa ja warettajaa vastaan ja antaa vaihtoehtoja. Verkko ei ole uhka vaan se on mahdollisuus. Monta artistia on nostanu päätään ja mahdollistanut keikkailunsa verkon avulla. Koska warettaja on hektinen, niin musiikin hankinnasta tulee tehdä helppoa ja nopeaa. Artistin tai levy-yhtiön sivulla voisi olla levyn latauslinkki ja maksuvaihtoehdot: 1) Lataa pelkkä levy tiedostoina ja hinnaksi 5-10e ja vaihtoehto 2) Lataa levy tiedostoina ja fyysinen cd-levy toimitetaan postilla perässä, hintana 15e. Yksi vaihtoehto, joka kannustaisi cd-levyn ostamiseen, voisi olla kansilehtien mukana tulevat extrat. Esimerkiksi kansilehteä näyttämällä pääsisi artistin tai levy-yhtiön kaikkien artistien keikalle puoleen hintaan. Hyvä esimerkki vaihtoehtoisesta maksutavasta oli Anssi Kelan keikka Helsingissä alkukesästä, jolloin keikalla ollut sai lähtiessään maksaa omantuntonsa mukaan. Mutta miten käy musiikintekijöille, kun 2000-luvun lapset tulevat jo valmiiksi maailmaan, jossa ei ole totuttu maksamaan mitään musiikista?