torstai 13. elokuuta 2009

Black Star

















Kahden brooklynilaisen MC:n Talib Kwelin ja Mos Defin muodostama duo on julkaissut vain yhden albumin, mutta silti Black Staria voidaan pitää yhtenä hip hopin kulmakivistä. Levy julkaistiin Tupacin ja Biggie Smallsin murhien jälkipuinnin aikaan vuonna -98 ja se myös otti kantaa senhetkiseen väkivaltaan ja ampumistapauksiin. Samaan aikaan 90-luvun loppupuolella aiemmin undergroundina tunnettu "conscious hip hop" nosti päätään, minkä johdosta suuren yleisön tietoisuuteen nousi myös uusia artisteja.

Levy on kriittisyydestä huolimatta myös älykäs ja leppoisa kokonaisuus. DJ Hi-Tek, joka myöhemmin teki yhteislevyn Kwelin kanssa, on luonut tunnelmalliset taustat ilman suurempia koukkuja. Levyä siis kannattelee artistien lyriikat ja flow eikä pelkästään biitit ja kertosäe, niinkuin tämän hetkisillä roskaräppäreillä. Etenkin Mos Def on ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen ottamalla kantaa ydinasekysymyksiin, hallituksen mahdollisesta osuudesta WTC-iskuihin ja hurrikaani Katrinan pelastustöihin. Kweli opiskeli vaihtoehtoteatteria ja työskenteli Brooklynin ensimmäisessä afro-amerikkalaisessa kirjakaupassa, jonka hän myöhemmin osti Mos Defin kanssa muuttaen sen opetus- ja kulttuurikeskukseksi.



Black Starin jälkeen Talib Kweli ja Mos Def ovat jatkaneet omilla teillään ja jatkaneet yhteistyötä vierailemalla toistensa julkaisuilla. Mos Def on jatkanut 90-luvun alussa alkanutta näyttelijän uraa ja hän on jopa ollut Emmy-ehdokkaana. Kweli taas on tehnyt paljon yhteistyötä eri artistien kanssa, kuten The Roots, Jean Grae, Common ja Norah Jones. Black Starin uusi levy on suunnitteilla ja se tulee tämän hetkisen tiedon mukaan näkemään päivänvalon vuonna 2010.

maanantai 10. elokuuta 2009

Beirut

Beirut on yksi niistä monista Last.fm:n kautta löytämistäni bändeistä. Yhdysvaltalaisen 11-henkisen kokoonpanon musiikkityyliä on vaikea kuvailla, koska biiseissä yhdistyy useita tyylilajeja kansanmusiikista pop-musiikkiin. Laulaja ja yhtyeen perustaja Zach Condon tutustui Euroopassa matkustaessaan etenkin balkanilaiseen musiikkiin, mikä onkin suurena elementtinä yhtyeen tuotannossa. Ensimmäisellä studiolevyllä Gulag Orkestar kappaleita on jopa nimetty eurooppalaisten alueiden ja paikkojen mukaan.

Beirutin tunnusmerkki on soittimien laaja skaala, joita löytyy melodikasta haitariin ja trumpetista pianon kautta klarinettiin. Toisaalta "tavallisia" rumpuja ei käytetä vaan rytmit soitetaan erilaisilla lyömäsoittimilla. Myös Condonin omalaatuisesta ja melodisesta äänestä voidaan jo itsessään puhua yhtenä soittimena. Netissä on paljon näyttäviä live-esiintymisiä ja performansseja esim. kadulla tai huoneistossa soitettuna ja yhdellä kameralla kuvattuna.



www.beirutband.com

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Porcupine Tree













Steven Wilsonin luotsaama Porcupine Tree on pitkän linjan progressiivinen rock-bändi. Se sai alkunsa vuonna 1987 ja aluksi bändi koostui yksinomaan multi-instrumentalisti Wilsonista, joka on luonnollisesti bändin keulakuva. Porcupine Tree on tunnettu siitä, että se keskittyy levykokonaisuuksiin eikä yksittäisiin biiseihin, minkä takia se ei avaudu helposti kuuntelijalle. Paras tapa ottaa kaikki ilo irti bändin musiikista onkin lyödä levy soittimeen, unohtaa soittolistan shuffle ja jättää skip-painike rauhaan.



Sanoitukset ovat usein tummanpuhuvia ja kantaaottaviakin, hyvänä esimerkkinä viimeisimmän albumin Fear of a Blank Planetin nimikkoraita (video yläpuolella). Bändin tuotantoa ei voi lyödä pelkästään yhteen lokeroon, eikä nimittää vain progeksi, kuvaavampi termi on ambient-, rock-, electronic- ja metallivaikutteiden yhteentörmäys. Wilson tuotti vuonna 2001 ilmestyneen Opeth-bändin levyn, joka varmasti vaikutti Porcupine Treen vuonna 2002 julkaiseman In Absentian raskaampaan soundiin. Muita Wilsonin projekteja ovat mm. Blackfield Aviv Geffenin kanssa sekä No-Man. Uusi levy The Incident ilmestyy syksyllä ja bändi heittää keikan myös Helsingin jäähallissa lokakuussa.

tiistai 4. elokuuta 2009

David Gray - The Making of Fugitive

Brittiläiseltä laulaja-lauluntekijä David Graylta ilmestyy syyskuussa uusi kokopitkä levy, joka kantaa nimeä Draw The Line. Lyhyessä videossa on esimakua tulevasta levystä, tarkemmin sanottuna biisistä Fugitive ja sen äänitysvaiheista.



Edellinen albumi Life in Slow Motion ilmestyi vuonna 2005 ja varsinainen läpilyönti artistilta oli vuonna 1999 valon nähnyt White Ladder, joka julkaistiin alunperin omakustanteena.

maanantai 3. elokuuta 2009

Suisto-klubi, Hämeenlinna















Kun lauritähkät ja mattinykäset eivät nostata menofiilistä viikonloppuna, katse kannattaa kääntää Verkatehtaalle ja Suistolle. Vuoden vaihteessa startannut klubi on tuonut hyvää vaihtelua Hämeenlinnan musiikki- ja baaritarjontaan, jota ennen kannatteli vaihtelevalla menestyksellä Metropolin Most Wanted -illat. Tähän mennessä lavalle on noussut useita kovia nimiä, kuten esimerkiksi 22-Pistepirkko, Asa, Risto, Regina, Damn Seagulls, Tuomari Nurmio ja Rubik eikä ulkomaalaisetkaan bändit ole harvinainen näky lavalla. Suiston tarjonta ei rajoitu pelkästään indie-bändeihin, vaan tarjontaan kuuluu muunmuassa runo- ja jazz-iltoja sekä kesällä järjestetyt pihakirppikset.














Klubin ilmapiiri on rauhallinen, mikä johtuu osittain pienestä asiakaspaikkamäärästä. Tunnelmaa luovat pöytien kynttilät ja lavan edustan tanssilattia, jossa on loppuillasta vauhdikas meno. Akustiikka on suunniteltu hyvin ja ääni ei puuroudu kuten muiden baarien keikoilla.

Suisto on auki keskiviikosta sunnuntaihin ja lähes joka päivälle on kiinnitetty esiintyjä ja viikonloppuna yleensä kaksikin. Sisäänpääsymaksu ja baaritiskillä asiointi eivät kevennä lompakkoa sen enempää kuin muut keskustan baarit ja yökerhot. Keikat ovat usein jopa yllättävänkin halpoja. Kannattaakin miettiä, että haluaako viikonloppuna kuunnella baarissa radiosta ja MTV:ltä tuttua soittolistamusiikkia, vai rikkoa normaalit rutiinit ja käydä tarkastamassa joku uusi bändi. Livemusiikki on kuitenkin aina lähes poikkeuksetta hyvää!

http://www.suisto.fi/
kuvat: Flickr / cannonB, zibun

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Puppa J: Oi Aikoja!
















Puppa J eli Janne Siro on yksi tunnetuimpia suomalaisia reggae-artisteja. Oi Aikoja on herran ensimmäinen "virallinen" soololevy, vaikka vuosia, kilometrejä ja eri kokoonpanoja onkin takana päin. Puppa J vaikutti 90-luvulla Laulurastas nimisessä bändissä, jonka jälkeen muodostui Puppa J & Tasottavat, joka julkaisi kehutun Morobless-levyn. Puppa vaikuttaa tällä hetkellä myös energisessä Asa & Jätkäjätkät kokoonpanossa.

Puppamiehen laulajantaidot kestävät vertailun lähes kenen tahansa suomalaisen artistin kanssa genrestä riippumatta. Se onkin yksi levyn kantavista voimista hyvien taustojen ohella. Levyltä voi nostaa esiin biisit Vappumarssi sekä Lähiörakkaus, jossa vierailee toinen suomireggaen kärkinimi Raappana. Lopullinen kruunu on tunnelmallinen levyn lopetusraita Huolii, josta löytyy myös musiikkivideo.












Oi Aikoja ei ole puhdas reggae-levy, vaan siinä myös folk- ja rap-vaikutteita. Muuten hyvää levyä vaivaa jonkinlainen irrallisuus. Levy on alusta loppuun asti täynnä hyviä ja tarttuvia biisejä, mutta se ei muodosta järkevää kokonaisuutta, vaikka ei sitä välttämättä voida puutteeksi lukea. Jos levy kolahtaa, suosittelen tutustumaan Puppa J:n vanhempaan materiaaliin, jota ei välttämättä ole päätynyt täysmittaisille levyille asti.

1. Noitatyylei
2. Ulosottoanthem
3. Omat Jalat
4. Santa Maria
5. Herra Vartija
6. Lähiörakkaus (feat. Raappana)
7. Vappumarssi
8. Viisas mies skit (feat. Jonde)
9. Koiran juhla
10. Jossain Joskus Jotenkin
11. Huolii

The Mars Volta: Octahedron















The Mars Volta on kulkenut pitkän matkan At The Drive-In -ajoista, jolloin yhtyeen nokkamiehet Cedric Bixler-Zavala ja Omar Rodriquez-Lopez soittivat vielä suorempaa post-hardcorea. Sittemmin uudella kokoonpanolla jatkanut kaksikko uuden bändin kera on tullut tunnetuksi kryptisista lyriikoistaan ja taiteellisesta soundistaan.

Octahedron on askel rockimpaan suuntaan. Aiempien levyjen progressiivisia elementtejä on karsittu, moni kappale etenee johdonmukaisesti selkeää kaavaa noudattaen. Levy on silti tuttua Mars Voltaa, vaikka ero on musiikillisesti kasvanut aikaisempaan tuotantoon. Viime vuonna ilmestynyt The Bedlam in Goliath on soundiltaan aggressiivisempi ja nopeampi Octahedroniin verrattuna. Uusi levy eroaa aiempiin siinä, että tällä kertaa mukana ei ole 15 minuutin pituisia kappaleita välisoittoineen. Sen sijaan mukana on hitaita ja rauhallisia akustisia biisejä, kuten levyn avaava Since We've Been Wrong, With Twilight as My Guide ja Copernicus. Levyn vauhdikkuudesta vastaa kakkosraita Teflon ja single-biisi Cotopaxi.









Fanien vastaanotto levylle on ollut kaksijakoinen: toisten mielestä Mars Volta on ottanut tarpeettoman askeleen kohti mainstreamia. Toista mielipidettä hyvin kuvaava lainaus Last.Fm:n keskustelusta: "Catchiest because it's more 'pop'." you say that like it's a bad thing ...

1. "Since We've Been Wrong" 7:22
2. "Teflon" 5:06
3. "Halo of Nembutals" 5:32
4. "With Twilight as My Guide" 7:54
5. "Cotopaxi" 3:40
6. "Desperate Graves" 4:58
7. "Copernicus" 7:24
8. "Luciforms" 8:22